Ei kiinnosta v****kaan

Tämän kirjoituksen on inspiroinut (ehkä) tällä viikolla kuunnellut Elliot Hulsen videot, Hansun päivitykset ja havainnot elämästä :D ja ehkä myös itse havaitut omat oivalluksetkin.
Saattaa sisältää toistoa muista jutuistani :)

Viime vuoden alusta lähtien olen huomannut paljonkin muutoksia omassa ajattelussa ja käyttäytymisessäkin. Tämä voi johtua aika monesta asiasta joten en nyt rupee tähän kaikkia syitä luettelemaan. Suurimmat syyt ovat varmaan luettuja (Mike Mahlerin Living life aggressively... ja Jen Sinceron You're a badass...) puhuttuja ja myös kemiallisia, koska minulla on ollut ihan oikeasti jokin pielessä. Mut enivei, suurin muutos mitä oon huomannut niin olen oppinut ja opin koko ajan paremmin olemaan, tylysti sanottuna, välittämättä vittujakaan (käännetty enkusta :) )

En nyt tällä tarkoita että olen ryhtynyt ahneeksi, mummojen päälle ajavaksi maailman saastuttajaksi vaan sitä että osaan hiljentää itsekritiikin, ulkoisen kritiikin sekä ''sosiaalisen'' ja yhteiskunnan paineet sopia johonkin tiettyyn muottiin. Aka tavoitteena tehdä sellaista ja olla oikeasti sellainen kun haluan ja pohjimmiltani olen. On naurettavaa ajatella että pitäisi olla ''täydellinen'' tai sopia tietynlaiseen muottiin. Tämä ''täydellisyyteen'' pyrkimisen ajattelu on vaikuttanut kaikkeen elämässäni ihan urheilusta, opiskeluun ja ihan ihmissuhteisiin. Varsinkin kun olen ollut aina sitä mieltä että olisin voinut treenata tai valmistautua paremmin. Kun ihminen hyväksyy ''vikansa'' niin kukaan ja ennenkaikkea sinä itse et pysty käyttämään niitä sinua vastaan ja ihminen oppii oppimaan ''virheistään'' eikä vain näkemään niitä virheinä. Ehkä teen vielä comebackin Lacrossenkin pariin koska kiinnostaisi nähdä miten hyvin pelaan rentona, levänneenä  ja terveenä, mitä en ole ikinä oikeastaan pystynyt tekemään.

Konkreettisesti minun kohdallani tämä muutos ''vähemmän välittäväksi'' tarkoittaa mm. sitä että kirjoitan tätä blogia, teen oikeasti jotain sille että olisin liikunnan kanssa tekemisissä eli käyn koulutuksessa ja en yritä väkisin ylläpitää sosiaalisia suhteita tai ''normeja'' jotka eivät suju luonnostaan. Toki vaimokkeen löytämiseen tarvitsen edelleen paljon harjoitusta ja se vaatiikin vähän ''luonnotontakin'' toimintaa :D Mutta mielestäni olen aika hyvin raiteilla (sinne jonnekin määrittelemättömään ja tuntemattomaan).

Vaikka en tykkää nykyisestä työstäni ja tänne jumiutuminen on todellista, minä tarvitsen tätä ihan oikeasti, koska raha. En edelleenkään ole ihan varma onko minulla täysin varaa PT-koulutukseeni mutta silti aloitin sen koska jos teen sen enkä vain mieti sitä, teen sen, piste. Hommaan rahat joillain keinoilla :D Jämähtäminen epämiellyttävään työhön on monille helppo tekosyy olla tekemättä sitä mitä haluaa, koska on jäänyt mukavuusalueelle ja koska raha. Ja kun ei tiedä mitä haluaa tai tekee mitä ei haluaisi, päätyy tilanteeseen jossa asiat joita ei haluaisi tai tarvitse, hallitsevat elämää. Chuck Palahniukin Fight clubia ja ehkä Mike Mahlerinkin juttuja lainaten, ''pakko'' tai menetys antaa todellisen vapauden. Toiset yrittää pakon sanelemana tehdä jotain, toiset tekevät sitä mitä haluavat. Tämän takia haluaisin ottaa loparit nykyisestä työstäni ja toivonkin että työt loppuvat parin kuukauden päästä.

Vaikka rakastan Fight Clubia kirjana ja elokuvana ja niistä voi mielestäni ottaa oppia monessa muussakin asiassa, olen hieman eri mieltä yhdestä toisesta isosta asiasta. “You are not special. You’re not a beautiful and unique snowflake. You’re the same decaying organic matter as everything else. We’re all part of the same compost heap. We’re all singing, all dancing crap of the world.” Joo me ollaan loppupeleissä samaa kakkaa mutta ollaan me loppupeleissä aika uniikkeja, ainakin ne jotka tietoisesti pyrkivät kasvamaan, oppimaan ja luomaan. Mutta ei meidän pidä asettaa itseämme millekään alustalle jos kuvittelemme olevamme muita parempia, sitä Chuck:in varmaan osittain meinaa. Jos asetat itsesi jalustalle et mielestäni pyri kasvamaan vaan juurikin vertaamaan itseäsi muihin. Muilla ei ole oikeastioikeasti mitään väliä. (Paitsi tietty rakkailla ja tärkeillä ihmisillä mutta se on eri asia koska tässä puhutaan itsestä jne.)

Lainaan loppuun vielä Hansua :D ''I realized that all this depression and anxiety derived from the fear of ending up alone if I selfishly take time for my passions.'' Ending up alone meinaa mulle aika montaa asiaa mutta ehkä tärkeimpänä pointtina se meinaa tuota aiemmin puhutun yhteiskunnan ''muotin'' ulkopuolelle jäämistä. Koska tuo muotti ei todennäköisesti sovi sinun tavoitteisiin, elämäntilanteisiin ja paikkoihin missä olet onnellinen, ei sillä ole mitään väliä. Intohimo on rakkautta ja rakkaus ei ikinä johda ''yksinäisyyteen'' :)



I love kyykky

Piis, Samwais